Paluu bloggaamisen pariin
Blogien maailmasta on tullut taas pidettyä taukoa. Nyt ajattelin palata kirjoittelemaan, koska kirjoittaminen on ollut aina yksi osa sitä, miten ilmaisen itseäni. Kirjoittaminen on yksi tapa ilmaista omia ajatuksiani. Aina välillä tekstien julkaiseminen on jopa ollut hieman pelottavaa, koska olen voinut kirjoittaa sellaisia asioita, joita en ole pystynyt välttämättä sanomaan.
Niinpä mä päätin tarttua toimeen ja kirjoittaa tän tekstin. Odotan innolla mihin suuntaan pystyn tätä blogia viemään. Nykyään blogimaailma on jotenkin niin kovaa ja kaiken pitäisi olla ammattimaista heti alusta saakka. Toki itsekin tahdon kehittyä ja varmasti myös blogin ulkoasuun kiinnitän ajankanssa huomiota. Yritän olla ottamatta paineita mistään ja antaa tunteiden kuljettaa eteenpäin. Niin mä oon aina tehnyt. Mun kirous ja samalla onni on se, että en osaa esittää mitään muuta kuin olen.
Yksi sysäys takaisin blogin maailmaan oli viime viikko sitten ollut #Hallussa- seminaari. Siellä oli kolme huikeaa puhujaa TJ ja Professori Pauli Aalto-Setälä, Yrittäjä, bloggari Laura Peippo ja jenkeistä Suomeen lentänyt Valmentaja Martin Rooney. Voisin kirjoittaa seminaarista varmasti toisenkin pätkän, sillä kaikki kolme olivat huippu taitavia juttussaan, mutta syy siis blogiin palaamiselle oli Laura Peipon ja Martin Rooneyn puheet.
Laura puhui puheenvuorossaan siitä, kuinka elämä on tässä ja elämä on nyt. Pitää tehdä niitä asioita, joista tykkää ja joita pystyy tekemään sydämellä. Mä olen jo monta vuotta tiennyt tämän, mutta kenties taas vimeaikoina on tuntunut siltä, että tarvitsin tämän muistutuksen.
Martin puolestaan puhui siitä, kuinka jos jotain tahtoo, niin sen eteen täytyy tehdä töitä. Jos ei tarkalleen tiedä mitä tahtoo, ei myöskään voi saavuttaa sitä. Tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä suunnitelma ja sen jälkeen toimittava. Ilman toimintaa ei voi tulla tuloksia tai päästä koskaan maaliin saakka.
Niinpä mä päätin tarttua toimeen ja kirjoittaa tän tekstin. Odotan innolla mihin suuntaan pystyn tätä blogia viemään. Nykyään blogimaailma on jotenkin niin kovaa ja kaiken pitäisi olla ammattimaista heti alusta saakka. Toki itsekin tahdon kehittyä ja varmasti myös blogin ulkoasuun kiinnitän ajankanssa huomiota. Yritän olla ottamatta paineita mistään ja antaa tunteiden kuljettaa eteenpäin. Niin mä oon aina tehnyt. Mun kirous ja samalla onni on se, että en osaa esittää mitään muuta kuin olen.
Toivon, että mun ajatuksille on tilaa täällä maailmassa, kuten sanoin niin tykkään kirjoittaa ajatuksia ylös paljon myön siksi, että itse muistaisin mikä täällä on tärkeintä. Kaikista parasta on, jos pystyn sulle lukijalle tarjoamaan jotain uutta näkökulmaa joihinkin asioihin aina silloin tällöin. :)
xx,
Linda


Kommentit
Lähetä kommentti